what i've been up to

Olen paahtanut töitä kellon ympäri, tai siltä ainakin tuntuu. Pääni on aivan kaikkialla eikä hetkessä eläminen oikein onnistu. Nytkin minun tulisi valmistautua huomisen haastikseen ja kirjoittaa pari leffa-arvostelua, mutta oikeasti pitäisi tehdä kanakeittoa ja siivota. Ensi viikolla alkavat kesätyöni, virallisesti siis, mutta jo nyt, ne työllistävät minua täysillä. Tiistaina olin Longchamp-liikkeen avajaisissa ja tein ensimmäisen englanninkieleisen haastikseni koskaan. Enkä edes takellellut kertaakaan, mitä luksusta. Aikakauslehden lisäksi olen viime aikoina puurtanut myös paikallislehdille, koettanut väsätä lopputyötäni eteenpäin kuuluisalla post-it-tekniikalla, jonka pitäisi auttaa minua leikkauksen suunnittelussa. Lisäksi tuotan yritysvideota isolle suomalaiselle perheyritykselle. Apua. Mutta tänä viikonloppuna aion huokaista ja heittäytyä vapun vietäväksi. Suuren, Tarja Niskasen kukkapannan ansiosta aion unohtaa vappuvastaisuuteni ja juhlia.

grocery store.

Nämä uskomattomat kasvispinot ihastuttivat minua suuresti Berliinissä. Noup, kyseessä ei ole mikään tavallinen ruokakauppa vaan näyteikkuna. Ja kenenkä muunkaan kuin...

Dolce & Gabbanan, joka tunki printtimekkoihinsa tänä keväänä niin tomaatteja kuin punasipuleitakin.

lovelies.

Pilkkupaitis, musta kynsilakka (täysin mustaa on muuten naurettavan vaikeaa löytää tähän aikaan vuodesta) ja tadaa, jo kolmas nahkaclutchini, tällä kertaa kirkkaankeltaisena. Kaikki American Apparellista.

Pinkki paitis Pimkiestä, harmaa t-paita ja paita COS-liikkeestä, rusettiballerinat Zarasta ja lentokenttäostoksina Diorin luottoripsari ja kollageenia sisältävä Lip Maximizer-huulikiilto sekä Jil Sanderin kevyt sporttituoksu.

ich bin ein Berliner.

Tein pikaisen viikonloppupyörähdyksen Berliiniin äitini kanssa. Saksassa olen käynyt pari kertaa aikaisemmin, mutta Berliinissä en koskaan. Ihanan valoisa, sopivan moderni ja siisti sekä rentouttavasti valkoisella ja vaaleanharmaalla sisustettu hotellimme sijaitsi Länsi-Berliinissä ja ylläolevassa kuvassa onkin hotellinaapurimme - Cartierin liike. Kurfürstendammin meluisuus ja ihmismassat lakkasivat juuri sopivasti ennen hotelliamme enkä koskaan aikaisemmin ole majoittunut tällaiselle arvoalueelle, Guccin ja Chanelin keskelle. Hotelli on ehdottomasti palaamisen arvoinen, mutta ennen kaikkea, Berliini on ehdottomasti palaamisen arvoinen.

Kevät oli harppauksen pidemmällä kuin Suomessa.

Berliinin ensimmäisen ostoksen teimme YSL:n liikkeestä, mutta don't worry - tällä kertaa löysin arty ringin ystävälleni! Olen etsinyt hänelle hopeista sormusta mustalla kivellä jo ties kuinka kauan ja kolunnut YSL:n liikkeet niin Lontoosta, Amsterdamista kuin Monacostakin. Mutta nyt ei tarvinnut kuin kipittää tien yli ja hakea sormus turvaan. Voitte vain kuvitella minkälainen innostuksen ja kiljahdusten täyttämä tulva ryöpsähti puhelimesta, kun kerroin ystävälle löydöstäni. Liikkeessä törmäsimme myös tyylikkääseen suomalaissaksalaiseen naiseen, joka oli aivan haltioitunut tavatessaan toisia suomalaisia. Muutama kortteli keskustaan päin niin meitä suomalaisia olisi tavannut laumoittain.

Miten osuvan kuvauksen olinkaan tehnyt ennen matkaa. Olin vain karsinut siitä kaiken kurjuuden, sillä kyllä, jalassani oli ballerinat, mutta ne hiersivät jalkani auki niin pahasti, että seuraavana päivänä turvauduin turistibussiin ja äidin sukkiin. Ja kyllä, kädessäni on ostoskasseja, mutta ne aiheuttivat suuren morkkiksen vielä samaisena iltana.

Tämä pitää ottaa tavaksi Suomessakin. Kauhoa syliinsä itselleen epätyypillisiä iltapukuja ja koitella niitä ihan vain huvin vuoksi. Nyt tiedän, että mustassa, ultrakireässä ja povea kohottavassa satiinimekossa tunnen itseni seksikkääksi (elämäni ensimmäistä kertaa) ja että kokopitkässä iltapuvussa näytän aivan Barbababalta. Tähän kolmanteen mekkoon ihastuin suuresti, mutta harmi vain, että hinnat liikkuivat 200 eurossa enkä ollut budjetoinut matkaani mokomien varalle.

KaDeWen jättimäisessä tavaratalossa oli ehkä maailman mahtavin ruokaosasto. Ajatuksin pistää nälkäiseksi. Paikka pursusi hirvittävän kauniita ja kuolattavia leivoksia ja saksalaisilla tuntuu olevan juuri oikea käsitys kakkupalasta. Yksi pala on neljännesosa kakkua ja hintaakin vain alle viisi euroa.

Itä-Berliinin puolelle loikkasimme turistibussin kyyditsemänä, sillä sen hop on hop off-järjestelmä toimi meidän kohdallamme erinomaisen hyvin. Jättäydyimme kyydistä Alexanderplatzilla ja suunnistimme vintage-putiikeille.

Berliinin muurin kilometrin pituinen osa oli yks must-nähtävyyksistä.

Sää reissulla oli aivan pyllystä ja etenkin toisena päivänä olisin kaivannut Suomesta karvatakkiani ja talvitöppösiäni. Itä-Berliinin puolella oli paljon ihastuttavia pikkukatuja ja aivan erilainen tunnelmansa, mutta kuten kunnon East Side ja West Side väännössä, on jokaisen matkaajan valittava oma puolensa. Ja minä kallistun länteen.

Berliinin televisiotorni.

Suloisia pieniä yksityiskohtia idästä.

Brandenburgin portti. Sen alta huristeli pyörä, jonka kyytiin haluan ehdottomasti kiivetä ensi kerralla: BierBike. Siellä hyväntuulinen jengi istui katoksen alla, siemaili olutta ja polki samalla pyörää letkeällä otteella.

Darth Vader odotteli maltillisesti valojen vaihtumista.

Vasemmalla Siegessäule. Labyrinttimainen holokaustin muistomerkki oli ehkä koko reissun vaikuttavin näky. Viimeisestä kuvasta välittyy loistavasti paikan kammottavuus ja vakavuus.

i'm off.

Huomenna tähän aikaan hengailen Berliinissä, kamerassani on 200 uutta valokuvaa, jalassani ballerinat, kädessäni ostoskassi (jos toinenkin) ja mieleni onnellisen utelias. Takaisin tuokiokuvien kera viimeistään sunnuntaina! Byebye.

påsk it is.

Ihanaa pääsiäistä kaikille<3

newcomers.

H&M:n jättimäinen kaulakoru ja Cubuksen rannekorut tunkivat kotiini kasvattamaan muutenkin jo valtavaa korukokoelmaani. Vielä kun opettelisi muistamaan kaikki omistamansa korut ulkoa...

disappointed.

Ensivaikutelma on se kaikista petollisin. Valitsin oikein sormella osoittaen, hirmuinnoissani, kahvilan mehukkaimman palasen ihanaa tiramisukakkua. Palanen oli valtava ja myyjä pisti sen uimaan vaniljakastikkeeseen. Hintaa oli muistaakseni 6 euroa ja kakkupalan kotipaikka aivan Helsingin keskustassa, Kampin ytimessä. Olin lusikoinut kakkua ehkä kolmasosan kun aloin kiinnittää huomiota sen sivuissa oleviin täpliin. Työnsin kakun työkaverini naaman eteen ja kysyin: "Totanoin...juu..niin..ööm, onks toi hometta?" Työkaverini katsoi kakkua, sitten minua ja lähti samantien kiikuttamaan sitä takaisin tiskille. Sain korvaukseksi vielä suuremman palan sitruunakakkua, mutta c'mooon!!!! Eihän home ruuassa pahimmasta päästä ole, mutta on silloin, kun a) ostat sen 6 eurolla b) kun ostat sen huippusuositusta kahvilasta c) KUN OSTAT SEN.

Tänään ensivaikutelma houkutteli minut tarttumaan Gina Tricotissa hienoon clutchiin ja kanniskelemaan sitä mukanani sen aikaa kun kävin kaupan tarjontaa läpi. Puntaroin mielessäni koko ajan, että mihin sen yhdistäisin, olisiko se oikeasti käytännöllinen, tykkäisinkö siitä enää ensi keväänä jne. Onneksi GT:n laatu teki ostopäätöksen puolestani. Laukkuparka kun hajosi käteeni. Kiinnitysmekanismi tipahti lattialle ja hetken ajattelin, että ei helvetti, en edes vaivaudu nostamaan sitä. Kiikutin laukun kuitenkin takaisin paikalleen ja aloin tutkailla laukun kavereita tarkemmin - kaikissa näytti olevan jokin kohta vinksallaan. Ja tietenkin sen huomasi vasta sitten, kun vaivautui katsomaan ensivaikutelman ja sen hirveän, pakottavan ja manipuloivan ostotarpeen taakse. Mutta jotain hyvää tässäkin opetuksessa. En kyllä heitä enää koskaan pieniä pennosiani halpaketjuihin, jotka oikeasti myyvät - ja tämänkin tajuamiseen meni 22 vuotta - pelkkää kuraa.

rather similar.

tfs.com

Vaalean pitsimekon ja yksinkertaisen, mekon sävyyn loistavasti sujahtavan takin symbioosissa on ainekset kunnon klassikolle. Kaappaan tämän testiin heti!

metallic.

(ylhäältä vasemmalta: YSL, Topshop, YSL, Nelly.com, Nelly.com, H&M, Topshop ja YSL)

Kultaiset ja hopeiset kärjet sekä pienet, metalliset tehosteyksityiskohdat ovat vaeltaneet avokkaisiin ja ballerinoihin Yves Saint Laurentin rummuttamassa tahdissa. Kapeakärkisiin ne tuovat lisää terävyyttä ja jännittävyyttä, ballerinoihin jotain jujua. YSL ei kuitenkaan tyytynyt vain näihin kahteen malliin vaan on tuonut kuluttajille vanhan kunnon ankkakengän. Eli kengäkärjen, joka ei millään osaa päättää olisiko pyöreä vai kapea vaan on niitä molempia. Kyseenalaisella menestyksellä.

trench coat.

takki: mexx, huivi ja kengät: topshop, neule: lindex, farkut: h&m, laukku: céline

Tänään hipsin kaupungille trenssissä, jonka ostin muutama viikko sitten. Parasta siinä on sen herkullisen violetti vuori, nätti sävy ja takin jäykkyys, joka saa sen näyttämään hieman kalliimmalta kuin se onkaan. Törmäsin tähän aivan sattumalta (tietenkin silloin kun en edes ajatellut tarvitsevani trenssiä), mutta äitini on etsinyt omaansa jo hyvän aikaa ja täydellisen takin etsiminen on ihan hirvittävän vaikeaa (tietenkin silloin kun sitä oikeasti etsii.) Kevättrenssiostoksilla kun kannattaa välttää ne sudenkuopat eli liian suuret, ohuet ja lötköt takit, maskuliiniset mitoitukset ja keltaiseen taittuvat sävyt.

my very own.

Miksi tehdä kollaaseja vaatteista, joita haluaisi omistaa, kun omastakin kaapista löytyy kasapäin ihania yksilöitä!

knit.

Minulla on vaarallinen uusi työ. Teen leffa-arvosteluja aikakauslehteen, joten kävelen noin kolme kertaa viikossa Aleksanterinkatua pitkin Kluuvikadulle asti. Sille välille mahtuu monta pientä surmanloukkua kuten Lindex, josta tulin ostaneeksi kätevästi neuleen - näin megalämpimäksi ennakoidun kevään ja hiipivän kesän kunniaksi. Jatkossa koetan kovasti olla poikkeamatta putiikkeihin, sillä tilasin eilen ex tempore-matkan Berliiniin. Tutustun kaupunkiin miniviikonloppuloman muodossa ja hotellissamme on yksi äärimmäisen paha vika. Yves Saint Laurentille on matkaa 89 metriä, Chanelille 130 metriä.

something i would wear.

outfits form net-a-porter.com

hard to combine.

new shoes again.

Nämä H&M:n avokkaat käyvät niistä kapeakärkisistä kengistä, joita olen etsinyt jo hyvän aikaa. Tätä kapeammaksi en ehkä osaa edes mennä.

brownish.

Askel kohti maantienväristä tukkaa on taas otettu. Annoin kampaajalleni luvan laittaa hiuksiini värisävyä "jota kukaan ei koskaan halua hiuksiinsa." Eli sävyä, josta suurin osa haluaa pois - maantienharmaasta. Vaikka olen itsekin taistellut sitä vastaan noin 10 vuotta, on ihkaoma, luonnollinen sävyni kiivennyt jo korvien tasalle. Siitä alaspäin onkin sellainen viidakko, joka imee väriä kuin sieni. Saimme yhteistuumin piilotettua latvojen punaisuuden tummahkon ruskean alle, mutta näkisittepä kun otan juuri värjätyistä hiuksistani kuvan salamalla. Ne ovat aivan punaiset.

Värjäysrumbani on kestänyt nyt jo noin puolitoista vuotta. Ennustan vielä yhden puolikkaan vuoden lisää, jotta saan sen mitä haluan.

look-a-likes.

pics from tFs

Rachel Bilsonin ja Jenna Dewanin ajatukset ovat käyneet yksiin hiusväriä myöten.

hellohello.

Luulisi, että parin kuukauden ikäistä terrieriä olisi mahdoton kuvata, mutta noup. Ystäväni pienellä Tiitulla on fotogeenit kohdillaan.

foreigner.

pics from ikea.fi, zarahome.com, ellos.fi, hm.com, pentik.fi and finnishdesignshop.fi

Minulla on tällä hetkellä aivan kamalan kova tarve päästä sisustamaan! Haluan täyttää olohuoneeni kauniilla kuvilla kauniissa kehyksissä ja turkoosin keväisillä yksityiskohdilla. Haluan valita makuuhuoneeseeni maailman mukavimman maton, valita puurekille näkyviin kaikista hienoimmat vaatekappaleeni ja koota sängylle valtavat tyynypinot. Haluan etsiä keittiööni suloisia astioita ja huumorin sävyttämän kattolampun.

Odotan ensi syksyä kauhulla ja jännityksellä - silloin viimeistään starttaa mielipuolinen sisustuskaupoissa kiertely ja oman pesän rakentaminen.

Säästän sitä varten jo nyt.